Puheista ideoiden rakentamiseen

Harva kieltää nykyään uutuusarvoisten ideoiden tuottamisen tärkeyden. Tunnettua silti on, etteivät puheet tai myönteiset suhtautumiset aina johda käytännön tekoihin.

Ammatillisuuteen kuuluu, että uusien ideoiden tärkeydestä ja kehittävän työotteen välttämättömyydestä ei vain puhuta, vaan sen mukaan myös eletään. Myönteinen suhtautuminen ideointiin on saatava muuttumaan konkreettiseksi ideoiden rakentamiseksi. Miten sitten pitäisi toimia, että näin todella tapahtuisi?

Edellytyksenä on, että puheet ja myönteinen suhtautuminen ideointiin ovat aitoja. Jos kyse on vain pinnallisesti opitusta tavasta, suuria tekoja ei ole odotettavissa.

Myönteisten puheiden ja suhtautumisten aitouden kyseenalaistaminen ei ole kielteistä toimintaa, päinvastoin. Kyse on laadun varmistuksesta. Tositoimet eivät voi perustua heppoisiin puheisiin. Sellaisten haastamisesta seuraa usein luonnollisesti myrskyjä ja mielen pahoittamisia. Sitä ei voi eikä pidäkään välttää. Tosiasioiden tunnustaminen on uuden alku. Suhtautumiset voi muuttaa aidoiksi.

Kun sanat ovat aitoja, huomion voi ohjata innovointia vaativaan konkreettiseen kohteeseen. Siihen suunnitellaan yhdessä realistinen ja innostava ideoiden rakentamissuunnitelma. Pelkkä huomion ohjaaminen kohteeseen ei riitä, vaan ihmisiä on myös autettava tekemään suunnitelma, joka innostaa toteuttajaansa ja vie tavoitteeseen.

Siinä on käsiteltävä ja ratkaistava kaikki ne fyysiset ja henkiset asiat, jotka vaikuttavat oleellisesti siihen, että ihmiset innostuvat ryhtymään konkreettisesti toimeen. Fyysisiä asioita ovat muun muassa aikataululliset sekä fyysiset mahdollisuudet ja resurssit panostaa ideoiden rakentamiseen.

Henkisempiä ovat muun muassa tarvittavaan tietoon ja osaamiseen, sekä omaan motivaatioon, energisyyteen ja itseluottamukseen liittyvät asiat.

Mikään suunnitelma ei sellaisenaan automaattisesti saa ihmisiä ryhtymään toimeen. Suunnitelmassa täytyy olla riittävästi sellaista, joka saa ihmiset henkilökohtaisesti syttymään niihin ja niiden toteuttamiseen.

Kannattaa ensi sijassa kysyä ihmisiltä itseltään, mikä sytyttää. Sytyttävät asiat kun voivat olla kovin yksilöllisiä. Ne liittyvät yleensä toteutustapoihin, työskentelymenetelmiin, toteutukseen osallistuviin ihmisiin tai mahdollisuuteen keskittyä toteuttamiseen kunnolla.

Urakkaihmiset innostuvat urakkatyyppisestä työskentelystä. Järjestelmällisyyttä arvostavat pitävät selkeistä työ- ja aikataulusuunnitelmista. Sosiaaliset ihmiset innostuvat yhteisistä innostavista keskusteluista ja dynaamisesta tiimityöstä.

Yksilöotetta arvostavat saavat lisäpuhtia mahdollisuudesta hoitaa tietyt vaiheet keskittyneesti yksin. Toteuttaminen on saatava sovitettua muuhun työohjelmaan tai oman elämänsä kokonaisuuteen.

Väsynyttä, kiireistä ja ylityöllistettyä on vaikea saada innostumaan kiinnostavastakaan lisähankkeesta. Useimmat eivät myöskään innostu uudesta tekemisestä, jos sen vuoksi joutuu lyömään laimin muita itselle tärkeitä tekemisiä.

Kun rakentamisen valmistelussa on löydetty oikeat sytykkeet, on sanoista tekoihin pääseminen jo lähellä.

 

Julkaistu Tekniikka&Talouden blogissa 4.11.2014.