Kiireetön, mutta menestyvä esimies, onko sellaisia olemassakaan? – Kvartaaliliitäjät joutaisivat jo romukoppaan

18.10.2017

Esitin kysymyksen joitakin päiviä sitten Linkedinissä:

”Löytyisikö teiltä esimerkkejä kiireettömistä esimiehistä, jotka osaavat luoda ympärilleen rauhallista ja rentoa tunnelmaa, tekevät ihan normaalin pituista työviikkoa, voivat hyvin ja samaan aikaan tekevät porukoidensa kanssa hyvää tulosta, kehittävät hyvin ja tuotoksiin ja palveluihin ollaan tyytyväisiä? Onko tuollainen mahdollista nykyaikana, kun tuutin täydeltä tuodaan aivan toisensuuntaista kehityssuuntaa esille? Tuokaa esimerkkejänne tänne, niin päästään pohtimaan, miten tuollaiset esimiehet sen oikein tekevät ja mitä heiltä voisi oppia.”

Mitä tapahtui?

Postauksen lukijamäärä oli muutamissa päivissä 25 000. Erinomaisia käytännön esimerkkejä tulvi kommenteissa. Vielä suurempi määrä tuli palautteita, että nykyinen ”kiire, kiire, ei ehdi keskustella, jos edes ajatellakaan” -linja on tullut tiensä päähän. Lyhytnäköiset kvartaaliliitäjät joutaisivat jo romukoppaan. Monet kiireettömiksi ja juuri siksi porukoidensa kanssa onnistuneiksi kehittyneet kertoivat, että sellaiseksi kehittyminen oli monille pitkän kehityksen tulosta. Kantapään kautta oppiminen ei ollut vierasta. Osa onnekkaista oli saanut kehitykseensä vauhtia hyvästä työyhteisöstä, työpaikan kulttuurista ja erinomaista esimerkkiä näyttäneistä omista esimiehistään.

Useissa kommenteissa toistuivat samantyyppiset ja sinänsä jo vuosikymmeniä tutut perusasiat. Delegoi ja luota. Osallista, kuuntele ja keskustele. Pidä porukoidesi kanssa yhdessä tavoite kirkkaana. Keskity oleelliseen. Poista työnteon esteet. Tee työstä työntekijöille unelmaduuni. Pidä työajat normaalin rajoissa. Ja niin edelleen. Ei tuossa ole mitään uutta. Mutta merkille pantavaa oli, että otsikon suuntaisesti kehittyneet myös toteuttivat ne käytännössä.

Mikä yhteys tuolla on innovointiin? Innovatiivisuutta ruokkivat esimiehet toimivat juuri noin. He muun muassa keskustelevat paljon henkilöstön kanssa, myös yli rajojen. Heillä on siihen aikaa, koska juuri sitä kautta voi saavuttaa korkeitakin tavoitteita, myös innovoinnissa.

Yhteys on myös toisensuuntainen. Heikommin innovatiivisilla esimiehillä ja yhteisöillä ei ole aikaa yhteisille keskusteluille, eikä varsinkaan säännöllisille ja prosessinomaisesti eteneville eikä myöskään yli rajojen tapahtuville. He eivät ymmärrä niiden merkitystä eivät useinkaan ole niiden vaikutuksiakaan kunnolla arvioineet. Monet eivät kiireisessä pöhinässään edes huomaa, kuinka suuri gappi on korkeiden innovointitavoitteiden ja tuollaisen toimintatavan välillä.

Calm down and Concentrate -johtamismallin soisi yleistyvän. Voiko postauksen herättämän suuren kiinnostuksen tulkita niin, että pinnan alla kytee ja muutosta tuohon suuntaan pidetään jo välttämättömänä?

 

http://www.tekniikkatalous.fi/talous_uutiset/kiireeton-mutta-menestyva-esimies-onko-sellaisia-olemassakaan-kvartaaliliitajat-joutaisivat-jo-romukoppaan-6682818